Usein hijab, eli hiukset peittävä huivi nähdään naista alistavana. Ei se itsessään kuitenkaan sitä tee, se on vain huivi. Nainen voi omasta päätöksestään haluta peittää hiuksensa. Riippuu yhteiskunnasta miten huivi tai huivittomuus nähdään. Jossain paheksutaan huivitonta naista, toisaalla naista joka käyttää huivia. Rinnat paljaana kulkeva nainen saa todennäköisesti Suomessa kuulla vastaavia kommentteja, kuin ilman huivia kulkeva nainen toisaalla.
Lännessä yleisesti ajatellaan hijabia käyttävän naisen olevan alistettu. On totta, että maissa joissa huivin käyttö on pakollista, tai joissa se on ainoa tapa saada yhteiskunnan hyväksyntä, naiset ovat alistetussa asemassa. Mutta he silti saattavat kokea raivostuttavana heihin suhtautumisen uhreina. Kukaan ei voi tietää, mikä on juuri kyseisen ihmisen syy käyttää huivia. Mielestäni on järkevämpää kohdistaa kritiikki yhteiskunnan valtarakenteisiin, jotka pakottavat ihmiset tiettyihin rooleihin. Naisten sääliminen stereotypian perusteella on lähinnä nöyryyttävää.
Iranissa protestoidaan tällaista valtarakennetta vastaan. Tässä tapauksessa vanhoillista sellaista, joka käyttää uskontoa yhtenä syynä alistaa ihmisiä. Tai tämä on ainakin mielenosoittajien näkökulma. Johtajien mielestä kyseessä on ulkovaltojen järjestämä yritys kaapata valta. Mielenosoitukset ovat ehdottomasti erityisesti Yhdysvaltojen intresseissä, mutta en ole tietoinen ainakaan omien iranilaisten tuttujeni kuulumisesta mihinkään tiedustelupalveluun.
Iranin protesteissa tuskin kuitenkaan on kysymys siitä, että huivit halutaan kieltää. Lähinnä halutaan valta itse päättää muun muassa tästä asiasta.
Joku saattaa käyttää hijabia protestina länsimaisia ennakkoluuloja vastaan, vaikka olisi itsekin sitä mieltä, että pakotettu hijabin käyttö alistaa naista. Hän saattaa kokea, että säälivä tai arvosteleva ihminen alistaa häntä yhtä lailla olettaessaan voivansa tietää hijabin käyttäjää itseään paremmin sen, mitä hän kokee tai on kokenut. (Saatan itsekin syyllistyä toisinaan samaan, tarkennan tätä kirjoituksen lopussa.)
Yhden teorian mukaan sorretun perspektiivi kuvaa todellisuutta tarkemmin kuin etuoikeutetun, koska etuoikeutettu luokka muokkaa todellisuutta omien intressiensä mukaan. Sorretulla luokalla taas ei ole työkaluja tehdä vastaavaa. Se ei esimerkiksi voi määrätä, mitä koulukirjoissa lukee tai mitä televisiossa sanotaan.
Teorian mukaan siis arabimaiden näkökulma olisi vähemmän vääristynyt kuin länsimaiden, ja arabinaisten näkökulma vähemmän kuin arabimiesten. Tämä olettaen, että hyväksymme ajatuksen länsimaista etuoikeutettuina suhteessa arabimaihin ja arabimiehistä suhteessa arabinaisiin.
Mutta onko etuoikeutettu likinäköinen kaikessa, vai lähinnä asioissa, joissa sortoa tapahtuu? Länsimaissa miehet ovat vähemmän etuoikeutettuja kuin arabimaissa. Eli alempana kuin arabimiehet suhteessa naisiin, jos luokitellaan perinteisten sukupuoliroolien mukaan. Jos likinäköisyys siis esiintyisi lähinnä asioissa, joissa on etuoikeutettu, länsimainen mies olisi paremmassa asemassa kritisoimaan naisten asemaa arabimaissa kuin maiden oma miesväestö. Vai olisiko?
Vaikka länsimainen näkisi arabinaisen aseman tarkemmin kuin arabimies sukupuoliroolien osalta, ei hänellä voisi olla samanlaista ymmärrystä kulttuurista kokonaisuudessaan. Ja kaikki ne asiat, joissa hän on etuoikeutettu, vaikuttavat luultavasti yhtälöön. Tämä liittyy myös siihen miksi oletus arabinaisista alistettuina ärsyttää monia.
Lopuksi pieni tarkennus itsekritiikkiin. Lähi- ja Kaukoidän tutkimusta on kutsuttu orientalismiksi, mutta sanalla on tätä nykyä huono kaiku. Sillä tarkoitetaan nykyään myös suhtautumista noiden alueiden kulttuureihin mielenkiintoisina, mutta eurooppalaista kulttuuria alempina. En tiedä voiko minun kirjoituksiani pitää orientalismina.
Kyse ei ole tieteellisestä tutkimuksesta, koitan vain tuoda esille miten asiat ja kokemukset heijastuvat takaisin yhden suomalaisen ajatusmaailmasta. Pyrin ottamaan huomioon, että oma käsitykseni muista kulttuureista on aina vajavainen, mutta en halua antaa sen estää kysymästä kysymyksiä ja hankkimasta lisää ymmärrystä. Kunhan edellisen ottaa huomioon, mielestäni kulttuuria voivat arvostella muutkin kuin sen edustajat. Vaarallisempaa on se, että keskustelua ei käydä lainkaan. Sen sijaan yksilöiden arvostelu heidän kulttuurinsa perusteella on (argumentointivirhe ja) väärin. Esimerkki tästä on jälleen kerran oletus, että huivia käyttävä on aina alistettu.