Jos minun täytyisi valita tapaamistani arabiaa äidinkielenään puhuvista ihmisistä ne, jotka parhaiten osaavat muita kieliä, joutuisin toteamaan heidän melko säännönmukaisesti kuuluvan ryhmään, joka uskoo meidän olevan isoja apinoita. Tämä teksti pohtii syitä tämän vähemmistön hyvään kielitaitoon. Sen sijaan tarkoitus ei ole pohtia sitä, että putosimmeko puusta, Eedenin puutarhasta vai molemmista. Haluan kuitenkin muistuttaa, että uskonto ja evoluutioteoria eivät sulje toisiaan pois.
Selitystä otsikon kysymykseen voisi lähteä etsimään esimerkiksi arabimaailman / islamilaisen maailman suhteesta tieteeseen. Islamilaisen tieteen kulta-aika voidaan määritellä kestäneen 800-luvulta noin 1300-luvulle. Tuona aikana sen panos tieteeseen oli huomattava esimerkiksi matematiikan, astronomian ja lääketieteen saroilla (1). Tämän päivä tieteessä taas arabimaailma käytännössä loistaa poissaolollaan (1). Edes rikkaat arabimaat eivät investoi tieteeseen kuin noin kymmenesosan maailman keskiarvosta (2).
Tieteentekemisen puute ei itsessään selitä tätä yhtälöä, tehdäänhän tiedettä muualla maailmassa. Valitettavasti arabian kielen asema tieteen kielenä hävisi samalla kun itse tiedekin (3). Tänä päivänä tieteen kieli on englanti, ja 98 % kaikista tieteellisistä julkaisuista on kirjoitettu englanniksi (4).
Yhdessä nämä kaksi asiaa johtavat siihen, että ilman kielitaitoa ihmiset eivät pääse tieteellisen tiedon lähteille, vaan se saapuu heille aina suodatetussa muodossa. Osassa arabimaita kyllä opetetaan evoluutioteoriaa kouluissa, tai ainakin kerrotaan siitä, mutta maissa joissa kyselyjä on tehty, yli 70 % opettajista on ilmoittanut uskovansa evoluution sijaan luomisteoriaan (5). Opettajien usko evoluutioon on hyvin samalla tasolla kuin alueen ihmisillä muutenkin (6). Saudi-Arabia, Oman, Algeria, Marokko, Libanon ja Turkki ovat käytännössä kieltäneet evoluutioteorian opettamisen kokonaan (7).
On ehkä syytä korostaa, että kyse on enemmän kulttuurin tavasta tulkita uskontoa ja tiedettä, kuin itse uskonnosta. Tätä tukee esimerkiksi se, että yhdysvalloissa melko vastaava (ja eurooppalaisesta perspektiivistä hyvin matala) prosentti muslimeista (45 %) ja kristityistä (46 %) uskoo evoluutioon (8).
Maiden sisäisesti katsottuna koulutustasolla saattaa olla merkitystä siihen, miten tieteellisen maailmankatsomuksen ihminen omaa. Luultavasti sitäkin enemmän merkitystä on kuitenkin sillä, mitä opiskellaan. Arabimaissa kouluttautuminen painottuu aloille, joilla on suuri merkitys yhteiskunnan pysyvyyden, ei niinkään tieteellisen kehityksen kannalta. Kysyntää on siis esimerkiksi lääkäreille, insinööreille ja lakimiehille.
Olen itse usein yllättynyt, kun korkeasti koulutetut ihmiset näistä maista pyytävät apua englannin kielen opiskeluun – aina professoreihin asti. Moni kertoo opiskelleensa englantia hyvin pitkään. Kysyn yleensä ensimmäisenä millä kielellä he lukevat uutiset, millä kielellä he käyttävät Googlea ja mitä kieltä heidän suosikkisarjoissaan puhutaan. Vastaus on melko poikkeuksetta arabia.
Karkeasti voisi ehkä sanoa: Jos oma mielenkiinto ja omat intressit ohjaavat oppimista, siitä tulee luontevaa. Silloin kulttuuria ja kieltä ei yritä erottaa toisistaan, vaan sukeltaa niihin rohkeasti. Muutoin opiskelu taas on enemmän yritys pakottaa kieli toimimaan kontekstissa, jossa sitä ei normaalisti käytetä.
Ne, ketkä arabimaissa syystä tai toisesta haluavat lukea enemmän tieteestä, ja erityisesti tieteestä liittyen evoluutioon, joutuvat tekemään sen englanniksi. Samalla tavalla vieraassa maassa hiekkalaatikolle päätynyt lapsi joutuu oppimaan uutta kieltä nopeasti, koska haluaa muidenkin ymmärtävän hänen tekevän parhaat hiekkakakut. Näissä tapauksissa näkyy selkeä intressi, ja oppiminen on sen mukaista: Where there’s a will, there’s a way.
Entä sitten käänteisesti, pitääkö minun hylätä tieteelliset käsitykseni jos haluan oppia tehokkaasti arabiaa?
En väittänyt aikaisemmin, että kiinnostus evoluutioteoriaa kohtaan olisi osalla arabiankielisistä syy hyvään englannin kielen taitoon, vaan että kiinnostus johtaa taitoon. Yhtä hyvin, vaikkakin traagisemmin, se voisi olla vaikkapa kiinnostus TV-sarja Frendejä kohtaan. Kuitenkin luultavasti pelkkä yleinen kiinnostus länsimaiseen kulttuuriin lisää todennäköisyyttä siihen, että omaksuu evoluutioteorian selitysmallina. Ympäristön arvojen ja uskomusten passiivisella omaksumisella voi perustellusti olla suurempi merkitys kuin esimerkiksi opetuksella. Jos kantasuomalainen tulee elämää ravistelevan kokemuksen kautta uskoon, on todennäköisemmin kysymys kristinuskosta kuin zarathustralaisuudesta. Eli vastaus kysymykseen tieteellisten käsitteiden hylkäämisestä lienee: Ei tarvitse, tietoisesti tuskin edes pystyt. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettetkö voisi päätyä muuttamaan ajatuksiasi. Vaikka tieteellinen maailmankatsomus lisääntyy lähes kaikkialla, niin lisääntyvät poikkeuksetkin. Salaliittoteorioiden yleistyminen ja länsimaalaiset Isis-taistelijat ja -vaimot ovat viimeaikaisia esimerkkejä.