Suomessa on paljon maahanmuuttajia, jotka kaipaisivat ystäviä ja kontakteja saavuttuaan Suomeen. On myös järjestöjä, jotka saattavat yhteen saapujia ja Suomessa jo asuvia ihmisiä. Eniten on puutetta suomalaisista vapaaehtoisista.
Erityisesti suosittelisin tätä niille, jotka ovat huolissaan maahanmuutosta tai jopa sitä mieltä, että Suomen ei pitäisi ottaa ainuttakaan pakolaista. Ei tarvitse olla erityisen suvaitsevainen tai ihannoida monikulttuurisuutta. Monia maahanmuuttajia saattaa kiinnostaa juuri ne oudot suomalaiset jutut, joita pelkästään muista maahanmuuttajista koostuvassa ystäväpiirissä ei pääse kokeilemaan. Kun laitatte uuden ystäväsi kanssa suksia jalkaan tai teette saunavihtoja, voit melko varmasti kokea tekeväsi jotain konkreettista kotoutumisen auttamiseksi.
Siinä ei liene mitään väärää, että on huolissaan maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista – moni pidempään Suomessa ollut maahanmuuttajakin on. Tässä logiikassa on kuitenkin jotain, mikä häiritsee: Koska näen maahanmuuton haitallisena, en halua olla maahanmuuttajien kanssa missään tekemisissä. Haluan, toisin sanoen, eristää heidät täysin. Samaan aikaan pelkään, että syntyy eriytyneitä ryhmiä ja lopulta rinnakkaisyhteiskuntia.
Turvapaikan, tai esimerkiksi pysyvän oleskeluluvan saaneiden integraatio yhteiskuntaan on kaikkien etu – tulee maahanmuuttajia sitten tulevaisuudessa paljon tai ei ainuttakaan.
Maahanmuuttajiin tutustuminen on varmasti parhaita tapoja auttaa heitä toimimaan maassa maan tavalla, kuten varsin monitulkintainen sanonta kuuluu. Henkilökohtaisesti olen usein yllättynyt, kuinka huonosti moni Suomeen saapunut tuntee maan tapoja. Laki on sama kaikille, mutta itse ainakin opin mieluummin tuntemattoman maan tapoja kahvikupponen kourassa jonkun vieraana, kuin kuhmu päässä putkassa.
Mielestäni vaikeistakin asioista voi puhua, kunhan ensin tutustuu kunnolla. Varsinkin jos paikalla ei ole muita. Kunnioitusta ei ole syytä unohtaa, mutta kummallakaan osapuolella ei ole mitään velvollisuutta esittää pitävänsä toisen kulttuurin kaikista puolista.
Alkuun mahdollinen kielimuuri saattaa hieman hidastaa kommunikointia, mutta ihminen on yllättävän luova viestinnässään silloin kun sille on tarve. Väärinymmärryksiä tapahtuu aina, mutta yleisesti ottaen ne ovat lähinnä huvittavia.
Alla muutama linkki tämänkaltaisesta toiminnasta kiinnostuneille:
- Pakolaisapu kouluttaa ”suomiluotseja” tukemaan kotoutujia, ohjaajia puheryhmiin ja globaalikasvattajia kertomaan pakolaisuudesta koululaisille:
https://pakolaisapu.fi/vapaaehtoistyo/ - Punainen Risti tarjoaa monipuolisesti mahdollisuuksia auttaa, tukea ja tutustua. Lue tarkempi listaus ja lisätietoja linkistä:
https://www.punainenristi.fi/vapaaehtoiseksi/maahanmuuttotyon-tueksi/
Googlettamalla löytyy lisää järjestöjä. Esimerkiksi seurakunnilla on paikallisesti vastaavaa toimintaa.
Vaikka vapaaehtoistoiminta järjestöjen kautta ei kiinnostaisi, ainahan voit tavata maahan saapuneen ihmisen kadulla tai kaupassa. Saatat hyvinkin olla ensimmäinen suomalainen, joka uskaltautuu avaamaan suunsa. Yleensä reaktio on positiivinen. Moni pakolainen on ihmetellyt esimerkiksi Etelä-Euroopasta saavuttuaan, kuinka vaikeaa suomalaisiin on saada kontaktia.