Pohdin tässä artikkelissa miksi eläinten asema arabimaissa on niin heikko. Tämä on jatkoa tarinalle aasista.
Seuraava sisältää melko paljon yleistystä. Toivottavasti kukaan ei niele sitä – eikä mitään muutakaan – ihan sellaisenaan.
Arabimaissa eläinten oikeudet ovat heikot. Koko ajatus on suurimmalle osalle vieras. Eläinten oikeudet nähdään usein samalla tavalla kuin naisten tai seksuaalivähemmistöjen: ne ovat länsimaista hömppää.
Jos kirjoitat Youtubeen ”eläinten oikeudet” arabiaksi, lähes kaikki vastaan tulevat videot kärjistävät asian tarkoittamaan hysteerisiä länsimaisia aktivisteja, jotka tekevät kummallisia tempauksia. Eläinten paremman kohtelun vaatiminen nähdään epäloogisena. Usein kysytään: ”Miksi huolehtia eläimistä ennen ihmisiä?” Toinen yleinen kommentti on jotakuinkin: ”Onneksi on Islam.” Islamin nähdään siis ehkäisevän ”sekoilua”.
Voisi ajatella, että ei vain eläinten ja muiden altavastaajien oikeuksia, vaan kaikkea länsimaalaista pidetään hömppänä, mutta se tuskin täysin pitää paikkaansa. Esimerkiksi kuntosalilla käyminen ja lihasten kasvattaminen vaikuttaa olevan varsin suosittua monessa arabimaassa. Myös Suomessa asuvista, varsinkin nuoremmista arabimiehistä valtaosa käy salilla. Kehonrakennus on vahvasti osa amerikkalaista kulttuuria, mutta se on myös osa patriarkaalista kulttuuria (kylläkin vähenemässä määrin).
Harva kulttuuri on tyhjiössä eristettynä muista kulttuureista, varsinkaan tänä päivänä. Me poimimme toisista kulttuureista asioita, jotka sopivat parhaiten arvomaailmaamme. Arabikulttuuri on vahvasti patriarkaalista, eli valta on miehillä. Muut ovat enemmän tai vähemmän objekteja, joiden arvon patriarkaatti määrittää. Valitettavan usein eläimet nähdään omaisuutena, jolle on oikeus tehdä mitä vain.
Uskontoa voi tulkita kahteen suuntaan. Islamin mukaan eläimiä kuuluisi kohdella hyvin, kuten kaikkia olentoja. On esimerkiksi kertomus miehestä, joka auttoi janoista koiraa, ja sai syntinsä anteeksi. Toisaalta taas eläimet nähdään luotuina palvelemaan ihmistä. Lienee selvää kumman tulkinnan patriarkaatti on valinnut.
On myös kysymys heikosta sivistyksen tasosta liittyen tiettyihin asioihin, kuten ympäristöön. Suuri osa ihmisistä ei ole kuullut esimerkiksi eläinteollisuuden vaikutuksesta päästöihin ja ilmastonmuutokseen, eli asioihin joiden vaikutus ei rajoitu eläinten kärsimykseen.
Ei silti kannata heittää kaikkea toivoa. Monesta maasta löytyy ihmisiä, jotka yrittävät saada aikaan muutosta. Osassa 1 mainitussa Omanissakin vaikuttaa useita järjestöjä, jotka auttavat huonossa kunnossa löytyviä eläimiä. Järjestöjen rahoitus tulee ainoastaan lahjoittajilta ja varainkeruutilaisuuksista. Omanin kohdalla valtion alaisuudessa toimii myös järjestö, jonka tarkoitus on huolehtia eläinten hyvinvoinnista. Epäilen kylläkin onko järjestöä todellisuudessa olemassa, ainakaan en ole onnistunut saamaan siihen yhteyttä.
Toinen positiivinen asia on hiljalleen kehittyvä lainsäädäntö. Ainakin Libanonissa, Jordaniassa ja Omanissa laki suojaa eläimiä. Hieman yllättäen myös Saudi-Arabiassa säädettiin eläimiä suojaava laki vuonna 2013. Lakien käytännön merkityksestä on huonosti tietoa, Omanin kohdalla en väittäisi sitä ainakaan kovin tehokkaaksi. Ne kuitenkin osoittavat, että asiaa on ajateltu. Saattaa niillä olla myös tulevaisuuden kehitystä ohjaava merkitys.
Ei auta unohtaa sitäkään, että vaikka arabimaissa eläinten oikeudet ovat länsimaita heikommat, yksittäisen ihmisen keskimäärin eläimille aiheuttama kärsimys voi hyvinkin olla vähäisempää. Länsimaissa syödään enemmän lihaa (erityisesti Yhdysvalloissa), ja on syytä olettaa, että eläintuotannon aiheuttama kärsimys on moninkertaista verrattuna eläimille muissa yhteyksissä aiheutettuun kärsimykseen. Ei niin, että tämä vihjaisi yhden pahan oikeuttavan toista. Toivottavasti se mieluummin vihjaa, että tässä asiassa muutosta tehdäkseen ei tarvitse matkustaa kovin kauas.