Ollessani Omanissa syksyllä 2021, huomasin netissä eräässä ryhmässä kuvan aasista, jonka sääriluu oli mennyt poikki etupolven alta. Aasi seisoi kolmella jalalla, ja piti hieman veristä jalkaansa ilmassa. Näky oli tietenkin surkea, mutta se ei valitettavasti ollut ensimmäinen kerta, kun näen kuvan huonossa kunnossa olevasta eläimestä.
Kuvan alla luki: ”Voisiko joku auttaa aasia? Se on seissyt tuossa ravintolan nurkalla ja toista kuukautta.” Olin varsin hämmentynyt – eikö kukaan tosiaan reagoi, vaikka näkee aasia päivittäin? Oman on kuitenkin öljyrikas maa, ja ihmiset ovat yleisesti ottaen kohteliaita ja huomioon ottavia.
Lähetin ryhmään viestiä, ja kysyin, onko kukaan hoitamassa tapausta. Ryhmässä vaikutti olevan monia halukkaita auttajia. Sain käsityksen, että ihmisiä olisi menossa paikalle seuraavana päivänä.
Päivä vaihtui, ja selvisi, ettei mitään kuitenkaan ollut tapahtunut. Eräs ryhmäläinen sanoi paikallisen eläinlääkärin luvanneen hoitaa aasia, jos se saataisiin autokyydillä klinikalle. Tähän toinen, ilmeisesti hevosia pitävä harrastaja vastasi: ”Älkää missään nimessä viekö aasia sille klinikalle! Vein sinne vuosi sitten yhden vastaavan tapauksen, ja lääkäri päätti lopettaa sen. Kun olimme menossa hautaamaan sitä, se virkosi! Lääkäri oli ilmeisesti annostellut aineen väärin. Se ei tiedä mitä tekee!”
Valitettavasti montaa vaihtoehtoa ei ollut. Kuulin kuitenkin toisesta lääkäristä, joka sanoi menevänsä katsomaan aasia, jos sen olinpaikka olisi varmasti tiedossa. Hän väitti käyneensä aikaisemmin tuloksetta etsimässä sitä. Tämän jälkeen minua varoiteltiin tästäkin lääkäristä.
Lähdin itse katsomaan, löydänkö aasia. Se oli tosiaan hävinnyt. Pitkän etsinnän jälkeen löysin sen paikallisten avustuksella hieman kauempaa, se oli vetäytynyt syömään oksia kylän laidalle. Sillä oli tietenkin kipuja; se yritti hyppiä yhdellä jalalla ja tuhisi. Palasin asunnolleni ja ilmoitin aasin löytyneen. Sovimme, että yritämme seuraavana päivänä saada asian hoidettua tavalla tai toisella.
Seuraavana aamuna minulle oli tullut useampia viestejä. Oli myös kuva, jossa aasia pideltiin kyljellään maassa. Ensimmäinen lääkäri oli mennyt ja lopettanut aasin. Olin hieman yllättynyt, koska aikaisemmin oli puhetta, että jalkaa yritettäisiin hoitaa. Kiitin kuitenkin lääkäriä; hän sentään teki asialle jotain. Hän lupasi myös maksaa kaiken itse.
Seuraavan tunnin aikana minulle tuli viestejä, jossa pyydettiin menemään tarkistamaan, onko aasi varmasti kuollut, koska sama lääkäri oli epäonnistunut edellisellä kerralla. Kysyin lääkäriltä asiaa. Hän kertoi tällä kertaa olevansa varma. Sitten kysyin ryhmäläisiltä, miksi paikalliset eivät voi käydä varmistamassa (minulle matkaa tuli noin 20 km suuntaansa). Alueella asui pääasiassa intialaisia ja minulle vastattiin, että he eivät uskalla mennä lähelle ruumista, koska pelkäävät siitä hyppäävää pahaa henkeä. Ajoin paikalle ja tarkistin aasin olevan kuollut. Paikalliset huutelivat ikkunoista, hekin halusivat saada varmuuden.
Kun katsoin ryhmän päivityksiä seuraavan kerran, siellä kerrottiin viranomaisten uhanneen haastaa eläinlääkärin oikeuteen, koska tämä oli toiminut ilman asianmukaista lupaa. En tiedä miten tarina hänen osaltaan päättyi, luultavasti hän selvisi varoituksella.
Omalta osaltani jäin hämmästelemään näkemääni välinpitämättömyyttä. Pohdin sitä tarkemmin seuraavassa kirjoituksessa.